Elikkäs, nyt alkoi viimeinen kuukauden rutistus työharjoittelussa, onhan tuolla TEKLILLÄ oltukin sellaiset viisi kuukautta...
Vesi-Jatulissa kävimmä paikkaamassa seinää, kun siellä oli hieman kolhittu niin päässy seinä rappeutumaan. Rappasimma seinästä ylimääräiset pois, tasoitimme kohdan ja lopuksi maalasimme.
Loppu tuloksesta jä kuva ottamatta...
Kulta-Simpussa maalasimme huoneesta seinän alaosat eri väriseksi kuin yläosa seinistä.
Ensiksi kävimme imuroimassa huoneen lattioilta ja seiniltä ylimääräisen lian ja pölyn.
Rajaisimme ja maalasimme, no big deal anymore.. :)
Sitten oli käynyt ikävä yllätys yhden ala-asteen koululla..
Seinä oli käyty sotkemassa ja tehty graffitteja....
Joten, ensiksi pesimme seinästä kaiken sen mikä vaan lähti kirjotuksesta pois...
Sitten, kun ilma alkoi olla sen verran lämmin, kävimme rappailemassa seinästä irto maalit pois, ja sitten maalasimme ulkomaalilla. Ihanaa oli päästä talven jälkeen jo vähän maistelemaan ulkohommia, sekun on parasta kun saa raikkaassa ulkoilmassa tehhä hommat !
Ja uudessa maalissa..
Sitten alkoikin ihana urakka varikolla, joka kestikin parisen viikkoa.. Joku päivä teimme koko päivän aitaelementtejä ja maalasimme elementtejä tai pelkkiä lautoja, ja joskus maalasimme niitä hiema ja teimme eri hommaa, mutta kirjotan nyt tästä niin kerralla, vaikka päiväkirjasta luntinkin, mitä on tullyt tehtyä.. :)
Elikkäs, teimme yhdelle koululle vaika kuuiiinka paljon aitoja pihalle.. Isommat aidat tekivät timpurit, ja me maalarit sitten maalasimme ne.
Kaikista isoimmat aitaelementit maalasimme rissalla kantit, ruiskumaalasimme ensiki, ja sitten rissalla ja pienemmällä rissalla päälle, että väri tarttui varmasti.
Sitten keskikokoisissa aitaelementeissä emme enää ruiskuttaneet niitä, vaan rissoilla maalasimme, ja muistaakseni se oli vielä sillain, että vielä timpurit oli tekemässä niitäkin.
Mutta, sitten kuten kuvassa vasemmalla näkyy (kaikki ei vielä olleet edes valmiita kun otin kuvan, ja osa oltiin jo viety pois, että todellista määrää ei näe tästä.:) ), kaikista pienimmät aitaelementit, ne me teimme meidän työpaikkaohjaajamme kanssa itse, kun timpureille tuli muuta puuhaa. Vähänkö oli huippua !! Pääsin työpaikkaohjaajani kanssa summittelemaan muottiin laudat, ja pääsin naulapyssyllä ampumaan laudat toisiinsa kiinni, ja eikun sitten maalaamaan, hieman vaihtelua ja kuitenkin ennestäänki tuollaiset hommat tuttuja, niin mieltä virkisti kun sai tehdä muutakin siinä sivussa kuin maalata. :)
Todella paljon olin sitten työpaikkaohjaajani kanssa auttamassa sirkkelillä lautojen pätkimistä oikeisiin mittoihin ja niiden puolittamisessa.
Sitten kun tuli, että täytyy tehdä toisellekin koululle aitoja, silloin vain maalailimme laudat, vaikka niitä ei oltu pätkittu oikeisiin mittoihin, koska ei vielä tiedetty aitojen kokoja, mutta mestari kuitenkin vaati, että laudoissa on hyvä olla maali päällä, kun niitä aletaan pätkimään lyhyemmiksi.
Siivoilimme aika paljon varikkoa ja maalivarastoa, autoimme Varastomiehen varastojen muutossa, kun hänkin sai uudet tilat. :)
Vesi-Jatulissa kävimmä uimatiloissa laatoittamassa hieman, koska laattojen alta oli ns. ''mädäsntynyt'' laasti/saumasaine, jouduimme irroittamaan laatat ja puhistamaan ne, kuivatimme kohdat josta laatat poistimme ja laatotimme samat laatat takaisin. :) Paitsi, olimme vain hyviä apureita laattojen puhistamisessa ja kuivattimisessa ja työpaikkaohjaajamme halusi sitten laatoittaa yksin..
Kävimme sitten Kulta-Simpussa yhdessä toiseessa huoneessa korjausmaalaamassa ensiksi päätyseinän, koska se oli kolhiintunut, mutta kun maali oli kuivunut, totesimme, että vanha maali seinässä on liika päivettynyt että korjausmaali kohdat näkyvät liian selvästi, ja maalasimme sitten koko seinän pätkän kokonaan. :)
Seinä ennenkuin aloimme maalaamaan, ja eipä tullut sitten lopputuloksesta otettua taaskaan kuvaa..
Haikea mieli jäi, kun viimoisen päivän jälkeen asteli TEKLIN varikolta pois, noin puolet lukuvuodesta olimme siellä, ja jotenni kiintyi ihmisiin siellä, ja koko paikkaan.
Koko sydämmeni pohjasta olen kiitollinen mestarille joka kuitenkin aina loppu peleissä oli joka päätti saadaanko jatkaa siellä, ja viisi kuukauttahan hän antoikin meidän olla, ja sitten vielä viimoseksi kuukaueksi koulun penkille.
Myös arvostusta annan työpaikkaohjaajalleni, joka jaksoi ja opetti meitä tämän alan toimintatapoihin ja opetti meitä, vaikka kuitenkin olisin enemmän halunnut palautetta ''missä tein oikein ja missä tein väärin'' , ilman sitä, on vaikea kehittyä, mutta, nokka kohti uusia haasteita.. :-)
